Wednesday, August 11, 2010

In all your fairytales, how...

Kuva ja pose Sannan ansiota

Tältä näytin tänään eilen -postaus - saatatte joutua kärsimään näistä tulevaisuudessakin aina silloin tällöin. Sangen ikävää niille, jotka joutuvat pärstääni tuijottelemaan irl:kin. Toimitus haluaa huomauttaa, että korsetti tosiaan on brokadia ja sukkahousut verkkoa, ja kyllä, polveni ovat poikkeuksetta mustelmilla ja muutenkin arpien kirjomat - en vain voi luopua metsissä kirmaamisesta.

*

Turun enemmän tai vähemmän ahkerat lukiolaiset aloittivat siis uuden kouluvuoden, enemmän tai vähemmän innoissaan, eilen. Koulupäivän lyhyydestä huolimatta vuorokausirytmin kääntyminen ei jäänyt huomaamatta (uudet pre-IB:t sen sijaan jäivät), eikä asiaa auttanut se, että raahauduin vielä Varissuolta TSYK:iin tapaamaan nopeasti siellä opiskelevia kavereitani ja tietysti Sannaa. Hyvä sinänsä, sillä tämän ensimmäisen varsinaisen päivän perusteella minulla ei ole aikaa tavata heitä ihan heti. Myös blogin päivittely ja netissä luuraaminen saattaa jäädä vähemmälle (kuulen jo teidän nauravan!), kun yritän pakottaa itseni keskittymään ruotsin ylppäreihin (joihin en ole vieläkään lukenut) sekä Kalevalaan, jonka lukemiseen minulla on aikaa huimat kolme päivää (ei, en aloittanut tänäänkään).

Hetkellisen paon läksyistä tarjoaa onneksi huominen Taiteiden yö, jossa saan vapaasti kuljeksia murehtimatta koulusta - koulun varjolla, kiitos englanninopettajani mahtavien ideoiden, joista tulette varmasti kuulemaan vielä lisää.

Monday, August 9, 2010

"Kapillaari-ilmiö on perseestä."


Tänään kulutin päiväni kuljeksimalla ympäri Kaarinan maita ja mantuja, tai tarkemmin ilmaistuna kaverini Merin syntymäpäivillä. Vaikka suunniteltu piknik siirtyi sadekuurojen vuoksi sisätiloihin, uskaltauduimme illemmalla tutustumaan lähemmin ympäristön metsiin ja peltoihin. Jos hiekkatiellä on ikävähkö kävellä paljain jaloin ja metsäpolku on puolestaan kohtuullisen mukava, niin muta on suorastaan taivaallista! Puussa kiipeilyn ja peltojen halkomisen ajan säästyimme enemmältä vedeltä, mutta paluumatkalla saimme nauttia kunnon rankkasateesta. Postauksen otsikko onkin päivän aforismi, jonka Meri sangen entusiastisesti (ah, miten vihaankaan anglismeja <3) tokaisi kastuttuaan asvalttikahlauksen jälkeen varmaan polviin asti. Itse säästyin moiselta kohtalolta lyhyine hameineni.

  

Kuvat 1 & 4 © Liisi, kuva 5 © Meri, muut © minä

Tervehdys!

Kuka?
Olen seitsentoistavuotias neitokainen Turusta. Internetin ihmemaassa minut tunnetaan useimmiten Aiëdaílina tai kyseisen nickin johdannaisilla, lähinnä Aiena. Mikäli olet eksynyt lukemaan blogiani (ja siltä vaikuttaa), saatat tuntea minut esimerkiksi Vuotiksesta tai ihq-galtsusta, joissa molemmissa pyörin ahkerasti.
Kärsin IB-lukioksi luokitellusta mielenhäiriöstä, jonka aiheuttamat aikaiset herätykset häiritsevät pukeutumistani. Silloin, kun saan hetkellisen vapautuksen tästä kidutuksesta tai olen muuten vain hyvällä tuulella, jaksan jopa katsoa tarkemmin, mitä laitan päälleni - esimerkkeinä mainittakoon gootti- ja lolita-tyylit.
IB-sairauteni vuoksi minulla ei ole voimia muihin harrastuksiin kuin CAS:iksi kutsuttuun toimintaan, jota harjoitan elvyttämällä entisiä vapaa-ajan aktiviteettejani, kuten pianonsoittoa ja ompelua. Muita intohimojani ovat esimerkiksi kirjallisuus ja musiikki, joista molemmista tulen varmasti kirjoittamaan tulevaisuudessa enemmän.
Kuvasta kiitokset Sannalle:


Mitä?
Pitkän harkinnan jälkeen päätin liittyä bloggaajien alati kasvavaan joukkoon. Etenkin lolita-aiheisia blogeja tuntuu syntyvän kuin sieniä sateella tai ideoita yöaikaan. Se lienee yksi niistä syistä, joka sai minut epäröimään - kukapa jaksaisi selata tuhatta eri blogia samalla sisällöllä? Myönnettäköön, että omakin blogini tulee käsittelemään lolitaa, mutta aiheena muiden joukossa. Peililasiprinsessa onkin samaan aikaan life-, style- ja jonkin verran lifestyle-blogikin, eli tulen kirjoittamaan sekä vaatteista, lifestyle-prinsessailusta että ihan tavallisesta elämästäni, joskin toivoakseni vain niistä edes hivenen mielenkiintoisista osista. Blogi tulee toki sisältämään tekstin lisäksi myös kuvia jo mainituista aiheista, ja kuivien kilometritekstien vastakohtana voitte päästä nauttimaan inspiraatiokuva- tai musiikkipostauksista.
Nokkelimmat lukijoistani ovatkin varmasti jo huomanneet viittauksen blogin nimen takana. Kuolematon lolita-ikoni Alice on myös yksi omista inspiraationlähteistäni, ja mikä onkaan ihastuttavampaa kuin yhdistää Lewis Carrollin Through the Looking Glass sekä viehätykseni keksittyihin yhdyssanoihin? Nimi viittaa toki myös prinsessamaiseen pukeutumiseen, eskapistiseen leijailuun irl-elämässä ja niihin paljon puhuttuihin päivän asu -peilikuviin.
Jos nimen keksiminen oli pitkän pohdinnan tulos, niin on myös blogin ulkoasukin. Vaikken jaksanut lähteä väkertämään kunnon originellia layoutia, pohdin pitkään värimaailmaa ja valokuvasin otsikkokuvankin näin inspiraatiopuuskassa auringon jo laskettua kukkalampun valossa. Toivottavasti pidätte lopputuloksesta! Otsikkokuvan fontista on kiittäminen Emilie Autumn -fanisivustoa Battered Rose.
Tällä hetkellä kirjoitan suomeksi (No shit, Sherlock!), mutta saatan mahdollisesti aloittaa englanninkielisen sisarblogin jokseenkin samalla sisällöllä mutta eri nimellä.

Rakentava palaute koskien niin ulkoasua kuin tekstiäkin on tervetullutta. Myös aiheideoita ja -toiveita saa esittää. Kirjoitusvirheistä huomauttaminen olisi myös erittäin ystävällistä, sillä vaikka olenkin auttamaton pilkunviilaaja, en jaksa näin keskiyöllä oikolukea tekstiäni.